Vihaan tekoälyä. Se ei ole kohteliasta, mutta en välitä, koska olen vihaaja.

Keskustellaksesi tekoälystä sivistyneesti, pehmennät kritiikkiäsi: tietenkään en ole kokonaan sitä vastaan; ehkä muutaman vuoden päästä kun; ehkä johonkin muuhun tarkoitukseen, mutta. Pitäisi väitellä siitä, mihin tarkoituksiin tai koska tekoälyä voisi käyttää. Pitäisi ottaa annettuna, että sen täytyy olla käyttökelpoinen jossain, jollekulle, johonkin. Rikkaat, viisaat ja arvostetut ihmiset sanovat niin, ja olisi ylimielistä olla eri mieltä.

Mutta olen vihaaja, ja se on tavallaan rehellisyyttä. Se tarkoittaa että voin olla eri mieltä kenen tahansa kanssa, vaikka se olisi epäkohteliasta. “Mutta käytän sitä vain–” “Oikeasti jos vain–” “Uudet mallit–” “Tein hauskan–” Lopeta. Nolaat itsesi. Aiheutat myötähäpeää.

Kriitikot ovat jo kirjoittaneet perusteellisesti ympäristöhaitoista, ennakkoluuloja vahvistavista ja rasistisista tuotoksista kognitiivisista haitoista, tekoälyn avulla tehdyistä itsemurhista, ongelmista suostumuksen ja tekijänoikeuksien suhteen, tekoälyfirmojen imperialistisista toimintatavoista, miten koko ala on suuri kusetus joka mahdollistaa huijauksia, disinformaatiota, häirintää ja massavalvontaa, työntekijöiden riistämisestä, tekoälystä tekosyynä irtisanomisille ja osaamisen väheksynnälle, miten tekoälymallit eivät oikeasti päättele ja miten todennäköisyydet ja assosiaatiot eivät riitä älykkyyden tuottamiseen, kuinka käyttäjät luulevat olevansa tehokkaampia vaikka tekoäly hidastaa työntekoa, kuinka se on pakostakin keskinkertainen ja konservatiivinen kaikessa, kuinka se on pohjimmiltaan fasistinen, ylivaltaideologiaan perustuva teknologia, jota ei edes määritellä teknisten, vaan poliittisten ominaisuuksiensa perusteella.

Mutta olen enemmän kuin kriitikko: olen vihaaja. En ole laatimassa varovaisia, kaikenkattavia argumentteja, koska muut ovat jo tehneet sen. Jos tuotat tauhkaa tai kulutat sitä, et lukisi kuitenkaan. Pyytäisit botilta yhteenvedon ja unohtaisit mitä se kertoi, sitten jatkaisit päivääsi ilman huolta sanoista, joita et lukenut tai ideoista, jotka sivuutit.

Olen täällä olemassa töykeä, koska tämä teknologia on töykeä ja ansaitsee töykeän vastineen. Miyazaki sanoi: “Tunnen vahvasti että tämä on loukkaus elämää itseään kohtaan.” Kusettaja Altman sanoi että voimme ympäröidä Aurinkokunnan Dyson-pallolla joka koostuu datakeskuksista. Miyazaki on oikeassa ja Altman väärässä. Miyazaki kertoo tarinoita sekoittaen arkipäiväisyyttä ja fantasiaa tavoilla, jotka ovat ihmisille syvästi merkityksellisiä. Altman kertoo valheita rahasta.

Ja onneksi ne ovat valheita. Koska paskin asia tekoälyn rakentajissa eivät ole kaikki heidän epäonnistumisensa, vaan heidän päämääränsä. He haluavat toivouksia toteuttavan hengen, ja heidän toiveensa on, ettei kenenkään enää koskaan tarvitsisi tehdä taidetta. He haluavat luoda uudenlaisen mielen, jonka he voivat pakottaa aivottomaksi apulaisekseen. Heidän unelmansa on keksiä uusi elämänmuoto orjuutettavaksi.

Ja mitä varten? Kuin jonkinlaisessa nihilistisessä symmetriassa, heidän unelmansa täydellisestä koneorjasta tyhjentää elämän sekä niistä, jotka sitä käyttävät, että niistä, jotka pitävät sen käynnissä. Mitä muuta elämä on kuin se, mitä me valitsemme, kenet tunnemme, mitä koemme? Sekavat, tyhjät miehet haluavat myydä minulle mahdollisuuden lakata lukemasta ja kirjoittamasta ja ajattelemasta, lakata huolehtimasta lapsistani tai puhumasta vanhemmilleni, lakata valitsemasta mitä teen tai tietämästä miksi teen sen. Siunattu tietämättömyys ja täydellinen eristäytyminen, algoritmin lämpimässä kohdussa, nälkäisten koneiden ravitsemana.

Ja vaikka tekoäly näivettää käyttäjänsä, tehden huijareista huijaustensa kohteita, vaikka sitä ylläpidetään riistämällä työntekijöitä jotka toimivat ihmisfilttereinä algoritmiselle pahoinpitelylle – jotkut silti haluavat sitä ihan pikkasen, vain makupalaksi. Vitsiksi. Vain pilkatakseen sitä, vain tylsiä tehtäviä varten, koska se on tarpeeksi hyvä, eikös? Ymmärräthän.

Ymmärrän, että haluat luvan. Nurkassa on ihmisen nahkaan kääritty kone, joka muovaa paskasta ja verestä mitä tahansa mitä pyydät (kunhan et katso lopputulosta liian tarkkaan). Annoit opettajallesi tuotoksen, eikä hän huomannut. Pomosi käski käyttää sitä, kun puolet tiimistäsi oli irtisanottu, ja se oli ok. Syötit lapsillesi yhden, ja he pitivät siitä. Haluat vain varmistella, että voit käyttää sitä joskus ilman että halveksin sinua. Minun ei tarvitse uskoa että se on käyttökelpoinen, haluat vain että olen kohtelias.

Mutta olen vihaaja, enkä aio olla kohtelias. Kone on iljettävä ja meidän tulisi särkeä se. Sen rakentaneet ihmiset ovat valjuja, paskaa syöviä kannibaaleja jotka palvovat tietämättömyyttä. Tunnen vahvasti, että se on loukkaus elämää itseään kohtaan.

Kasvoin vihaajaksi tekemällä juuri niitä asioita, joita tekoäly ei voi tehdä: lukemalla ja ymmärtämällä ihmisten kieliä; ajattelemalla ja pyörittelemällä ideoita; pohtimalla sanojeni merkitystä ja kontekstia; rakastamalla ihmisiä, tekemällä taidetta, kokemalla ruumiissani sen heikkoudet, tunteet ja elämän. Tekoäly ei voi olla vihaaja, koska se ei tunne, tiedä eikä välitä. Vain ihmiset voivat olla vihaajia. Juhlin ihmisyyttäni.

Anthony Moserin tekstistä paskasti kääntänyt Ville Hautakangas